Parahiihtäjä Sini Pyy treenaa kovaa ja haluaa tehdä maailmasta yhdenvertaisemman paikan. Seuraavaksi hänen tähtäimessään ovat Pekingin paralympialaiset.
”Vammauduin auto-onnettomuudessa 11 vuotta sitten, kun olin 17-vuotias. Alkujärkytyksen jälkeen en ole kokenut vammaani kovinkaan rajoittavaksi tekijäksi elämässäni, sillä pystyin jatkamaan urheilullista elämäntapaani ja opiskelemaan kuten olisin varmasti muutenkin tehnyt. Voisikin ajatella, että vammautuminen ei ole sinänsä vaikuttanut maailmankatsomukseeni sen enempää kuin ikääntyminenkään.
Olen kuitenkin oppinut asettamaan realistisia tavotteita ja keskittymään niihin paremmin. Vammaisena on pakko hyväksyä tietynlainen rajallisuus. Luopumisen oppiminen on auttanut ohjaamaan energian asioihin, joihin voin vaikuttaa. Samalla olen oppinut katsomaan maailmaa myös itseni ulkopuolelta, mikä on tehnyt minusta empaattisemman ihmisen ja kannustanut puuttumaan herkemmin näkemiini epäkohtiin.
Isoimpana yllätyksenä minulle tulivat ympäröivän yhteiskunnan rakenteet ja monien kohtaamieni ihmisten asenne vammaisuutta kohtaan. Matka aidosti yhdenvertaiseen ja tasa-arvoiseen yhteiskuntaan on vielä pitkä, mutta uskon, että vammaisurheilijana voin olla mukana parantamassa vammaisten oloja koko maailmassa.
Koen, että urheilusta saamani näkyvyyden vuoksi minulla on myös velvollisuus puhua näistä esteistä, jotta jonain päivänä erilaisuuden ei tarvitsisi rajoittaa mahdollisuuksia tarpeettomasti. Vammaisena naisurheilijana voin ehkä osaltani murtaa stereotypioita, joita liittyy esimerkiksi erilaisiin kehoihin tai niiden kykyihin. On mahtavaa, että sosiaalisessa mediassa ajatuksiaan voi tuoda esille omasta näkökulmastaan ja itse määrittelemiensä termein eikä esimerkiksi vammattoman ihmisen ”linssien” kautta, kuten perinteisessä mediassa usein tapahtuu.
Tällä hetkellä valmistaudun vuoden 2022 talviparalympialaisiin ja niitä edeltäviin MM-kisoihin Norjassa. Kelkkahiihtäjä tarvitsee reilusti voimaa, minkä vuoksi voimaharjoittelu on suuremmassa osassa harjoitteluani perinteisiin kestävyysurheilulajeihin verrattuna. Keskityn erityisesti sprinttiin, joten kehitämme korostuneesti myös maksimaalista hapenottokykyä ja nopeutta.
Ravitsemuksen rooli on erittäin tärkeä harjoittelun tukena, sillä kestävyysurheilijana riittävä ravinnonsaanti on edellytys kehittymiselle ja palautumiselle. Selkäydinvamman vuoksi perusaineenvaihduntani on alhaisempi kuin vammattomalla ihmisellä, minkä takia joudun olemaan melko tarkka ruokailujeni suhteen, sillä kaikissa lajeissani teho-paino-suhde on olennainen osa suoritusta.
Muutama vuosi sitten vatsaoireeni pakottivat minut tarkastelemaan ruokailutottumuksiani vieläkin tarkemmin, ja pitkään en voinut käyttää esimerkiksi urheiluravinteita ollenkaan makeutusaineiden vuoksi. Onneksi löysin Noshtin, sillä niiden kanssa olen pitkästä aikaa voinut olla huoleti vatsani kanssa.
Arkeni on usein minuutilleen aikataulutettua. Urheilun, töiden ja opiskelun lisäksi olen mukana luottamustoimissa, kuten Suomen Paralympiakomitean Urheilijavaliokunnassa sekä Kansainvälisen Paralympiakomitean Women in Sports -komiteassa. Vastapainoksi nautin paljon kokkailusta, lukemisesta, sarjojen ja elokuvien katselusta ja koirani Simpposen kanssa höpöttelystä.
Pekingin jälkeen ajatuksena on jatkaa urheilu-uraa, mutta en ole vielä päättänyt asetetaanko seuraavat arvokisatavoitteet parapyöräilyyn vai parahiihtoon. Jonakin päivänä olisi mahtavaa kokeilla kilpailua myös paratriathlonissa. Uskon, että minulla on vielä paljon potentiaalia kehittyä urheilijana, ja vammaisurheilijanakin huipulla voi olla vielä vaikka 50 vuotiaana. Vielä on siis aikaa!”
Noshtin ystäväkirja
Nimi: Sini Pyy
Sijainti: Rovaniemi
Näin seikkailen: Parhaat seikkailut tulee tehtyä urheilun parissa ja tuntureiden tai vuorien läheisyydessä.
Haaveeni: Toteuttaa tavoitteeni urheilun saralla ja rakentaa samalla arjestani mukavaa ja itseni näköistä. Salaa haaveilen myös aivan liian monesta koirasta kotini kokoon nähden.
Mottoni: Kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku.
Suosikkini Noshtin tuotteista: Talviurheilujuoma - luonnollisesti!